Jos keltä tahansa kysytään, mikä on tärkeintä elämässä, voin väittää suuren osan vastaavan “terveys”. Usein ajatellaan, että jotta meillä olisi terveyttä, on tärkeää että meillä on toimiva sairaanhoito. Kyllä, näinkin, mutta kannustan jokaista ajattelemaan tästä merkittävän pykälän taaksepäin. Kuten sote-uudistus alkusuunnitelmistaan lähtien linjasi, ennaltaehkäisy ja terveyden edistäminen itseasiassa ovat ne elementit, jotka hyvin monessa asiassa ylläpitävät terveyttämme, sitä meille kaikkein tärkeintä. 

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) linjaa yksiselitteisesti, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien ja hyvinvointialueiden perustehtävä. Nämä ovat usein ammattilaisellekin hankalia kokonaisuuksia hahmottaa, viitataanhan esimerkiksi terveydellä ihmisen kokonaisvaltaiseen terveyteen, siis fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Jokainen näistä osa-alueista kattaa alleen valtavasti eri elementtejä. Tiedämme myös, että esimerkiksi moni fyysisen terveydentilan haaste horjuttaa herkästi muitakin terveyden ulottuvuuksia, ja jos emme saa apua ja tukea, haitta on jopa hyvin pitkäaikainen tai pysyvä. Nämä ovat niitä merkittäviä paitsi kustannus-, myös elämänlaatukysymyksiä. Yksilö myös arvostaa sujuvia ja toimivia, tarpeeseen kohdistuvia palveluita. Niiden saatavuus voi jopa olla ratkaiseva tekijä sille, minkä kunnan tai hyvinvointialueen alueelle päätyy asumaan, veroja maksamaan ja palveluita käyttämään. 

Hyvinvointialueiden aloitettua tämän vuoden alussa työnsä, on usein noussut keskusteluun eri instansseissa se, mitkä asiat nyt kuuluvat sinne hyvinvointialueelle ja mitkä kunnalle. Yksinkertaistaisin asiaa toteamalla, että koska kaikkien tahojen yhteinen prioriteetti on asukkaiden mahdollisimman hyvälaatuinen elämä ja terveys, on tärkeää käydä tiivistä ja avointa keskustelua moniammatillisissa verkostoissa ja tuoda rohkeasti oman osaamisalueen painopistealueita esille. Laittaa rohkeasti ääntään kuuluviin! Jokaisen tahon roolilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta ja ilman säännöllistä ja avointa keskustelua emme välttämättä tiedä, mitä kukakin tekee ja miksi tekee. Herkästi myös ihmismieli ajattelee, että se mistä juuri minä en tiedä, ei ole välttämättä tarpeellista, vaikka asia ei oikeasti ole lainkaan niin.

Kuva: Tie auringon heijastuksin puiden välistä. Lähde: Pixabay

Terveyttä ei myöskään edistetä vain niissä palveluissa, joiden nimi viittaa terveyteen! Jotkut asiat kuuluvat selvästi kuntien vastuulle, toiset hyvinvointialueiden ja monet asiat ovat vahvasti yhdyspintatyöskentelyä, eli niihin osallistuu sekä kunnan että hyvinvointialueen eri tahoja. Yksilö, se arvokas asukas kenen asioita meidän tulee kaikessa ajatella ja hyvinvointia tukea, ei ikinä asioi elämässään vain yhdessä paikassa. Otetaan tähän esimerkiksi lievistä tai kohtalaisista mielenterveyden haasteista kärsivä nuori eli asukas, lapsi, tuleva toivottu veronmaksaja. 

Nuori on oppivelvollisuuden alainen, saa koulussa opetuksessa tukea tunne- ja vuorovaikutustaitoihinsa, käy keskusteluja useiden opettajien kanssa luokissa ja käytävillä sekä näkee koulun seinällä ilmoituksia nuorille suunnatuista palveluista. Hän harrastaa kenties jonkun järjestön kautta vapaa-ajan toimintaa ja käyttää oppilashuollon palveluita (esimerkiksi kouluterveydenhoitaja ja koulupsykologi). Lisäksi hänen haasteittensa taustalla vaikuttaa koulukiusaaminen, jota ilmiötasoisesti käsitellään koulun yhteisöllisessä monialaisessa oppilashuoltoryhmässä ja vanhempainillassa. Lisäksi tapahtuneet kouluväkivaltatapaukset viedään poliisin Ankkuri-tiimiin. 

Kaikkia edellä kuvattuja osa-alueita tarvitaan vahvasti nuoren tueksi ja ihannetilanteessa kun oikea-aikaiset ja oikeanlaiset palvelut (ja joskus se yksittäinen ratkaiseva henkilö palveluineen!) kohtaavat nuoren, hänen tilansa kohenee, eikä edes kehity sellaista sairautta, jota tarvitsisi esimerkiksi erikoissairaanhoidossa hoitaa. Tämä oli hyvin yksinkertaistettu asia, ja esimerkkiin olisi voinut lisätä myös nuoren perheen, jossa jokainen tavallaan kohtaa lapsensa tai sisaruksensa tilanteen ja tarvitsee myös osaltaan sellaista tukea, joka auttaa häntä selviämään. 

Olen saanut viettää nyt kaksi viikkoa asiantuntijuusharjoittelussa HYTE- ja osallisuuspalvelualueella. Terveydenhoitajataustaisena tämä harjoittelu on ollut todella silmiä avaava ja puhutteleva. Aiemmasta työkokemuksesta on ollut valtavasti hyötyä ja olen saanut kokea merkittävää näkökulmien laajentumista osallistuessani lukuisten eri verkostojen tapaamisiin. Olen imenyt ammattilaisilta kaiken mahdollisen tiedon ja ajatuksen pesusienen lailla ja näitä eväitä talletan sydämeeni, jotta toivottavasti lähitulevaisuudessa saan toimia yhtenä asiantuntijana muiden joukossa, edistämässä terveyttä ja hyvinvointia, sillä ne ovat ykkösasioita kaikessa.

Lotta Parkkonen,
Terveydenhoitaja, TtM -opiskelija