Kunnan ja myös hyvinvointialueen tulee jatkossa tehdä laaja hyvinvointikertomus ja –suunnitelma kerran valtuustokaudessa ja seurata sen toteutumista vuosittain vuosiraportin muodossa.

Hyvinvointisuunnitelma pohjautuu hyvinvointianalyysin perustana käytettyyn tietosisältöön ja siitä koostettuihin ilmiöihin. Analyysin pohjalta hyvinvointivajeet on nostettu HYTE-työn painopisteiksi ja hyvinvointitavoitteiksi ja näiden edistämiseksi on tehty toimeenpanosuunnitelma eli kirjattu vaikuttavat, mahdollisimman konkreettiset toimenpiteet ja seurantamittarit sekä vastuutahot, jotka vievät eteenpäin toimenpiteitä.
Hyvinvointikertomuksen ja –suunnitelman tärkein merkitys on kohdentaa käytettävissä olevat resurssit väestön hyvinvointitietojen mukaan ja näin toteuttaa tiedolla johtamista.

Hyvinvointisuunnitelma on siis suunnitelma siitä, miten hyvinvointivajeet korjataan. Tärkein työ on kuitenkin suunnitelman konkretisointi teoiksi jonka tulisi näkyä hyvinvointivajeiden korjaantumisena. Tähän tarvitaan osaamista eri menetelmistä, vaikuttavuudesta sekä toimeenpanosta ja ennen kaikkea ryhtymistä ja konkreettisia tekoja tavoitteen saavuttamiseksi.

Mutta miksi suunnitelmat eivät aina mene käytäntöön? Mikä on vikana toimeenpanossa? Alhaisen toimeenpanokyvykkyyden merkkejä ovat muun muassa seuraavat: Tavoitteet on ilmaistu, niistä keskustellaan, mutta numerot eivät muutu ja toiminta jatkuu ennallaan tai palaverissa keskustellaan, mutta päätökset jäävät ilmaan tai toimeenpanevat henkilöt ovat ylityöllistettyjä tai jotkut alityöllistettyjä.

TYÖKALUJA HYVINVOINTISUUNNITELMAN TOIMEENPANOON

THL:n mukaan hyvinvointisuunnitelmassa kuvattujen painopisteiden ja niiden toteuttamiseksi valittujen toimenpiteiden toteutumista tukee toimeenpanosuunnitelma. Isoissa kaupungeissa toimeenpano voidaan varmistaa erillisillä ohjelmilla. Pienemmissä kunnissa riittää usein hyvinvointisuunnitelma.

Tehokkaan toimeenpanon työkaluja esihenkilöille ovat toimenpidesuunnittelu, kehittämiskohteiden valinta ja priorisointi, rakenteiden, prosessien, johtamiskäytäntöjen, järjestelmien ja osaamisen arviointi ja kehittäminen. Hyvinvointisuunnitelma on muutoksen aikaansaamisen tavoittelua, joka vaatii myös muutoskyvykkyyden vahvistamista ja muutosviestintää muutoksen johtamisen lisäksi. Tämä vaatii yhteistä keskustelua ratkaisuista, joita on käytännössä toivottavasti jo hyvinvointisuunnitelman työstämisvaiheessa pohdittu ja kirjattu toimenpiteiksi.

Työyhteisössä toimeenpanon työkaluina ovat muun muassa lean –ajattelu ja prosessin osana työskentely, palvelumuotoilu ja ratkaisukeskeinen työote. Kaikki nämä vaativat aikaa ja keskustelua ja henkilön joka koordinoi asian eteenpäin viemistä.

OSALLISUUS SITOUTTAA

Hyvinvointisuunnitelman toimeenpano alkaa jo suunnitelmaa tehdessä. Eri toimijoiden sitoutuminen hyvinvointisuunnitelmaan on tärkeää, jotta hyvinvointisuunnitelma saadaan jalkautettua. Sitouttaminen alkaa jo hyvinvointisuunnitelman työstämisvaiheessa osallistamalla eri toimijoita sen tekoon. Hyvinvointisuunnitelmaan on tärkeä ottaa mukaan laajasti eri toimijoita, kuunnella, ottaa huomioon eri toimijoiden näkökulmat, tiedot ja ajatukset ja mitä he itse ajattelevat, että voisivat tehdä asioiden parempaan suuntaan viemiseksi. Samalla voi hyvinvointikertomuksen pohjalta nostaa esille niitä asioita, joita on jo onnistuneesti viety eteenpäin ja antaa näistä tunnustusta onnistumisista. Voidaan tuoda myös esille kunkin toimijan työn merkitys yhteisen tavoitteen, hyvinvoinnin edistämisen näkökulmasta. Tämä tulisi tapahtua jo hyvinvointisuunnitelman työstämisvaiheessa ja uudelleen vielä seuranta ja vahvistuskäynnein itse suunnitelman valmistumisen jälkeen.

HYVINVOINTISUUNNITELMA VUOSITTAISEEN TOIMINNAN JA TALOUDEN SUUNNITTELUUN 

Hyvinvointisuunnitelman jalkauttamiseksi konkreettisiksi teoiksi kannattaa tarkentaa toimialoitteisia toimenpiteitä vuosittaiseen toiminnan ja talouden suunnitteluun. Hyvinvointisuunnitelmaan kirjatut tehtävät tulisi olla toimialojen käyttösuunnitelmissa ja näitä seurataan osana talous- ja toimintaraportointia.

Osassa kuntia on otettu käyttöön hyvinvointibudjetti, johon varattu raha suunnataan erityisesti HYTE-tavoitteisiin ja toimenpiteisiin osana talousarvioesitystä. Osa käyttää osallistuvan budjetoinnin mallia hyvinvointirahan suuntaamiseen, jolloin eri intressiryhmät (esimerkiksi asukkaat, järjestöt ja yritykset) käyvät vuoropuhelua rahasta ja resursseista löytääkseen yhteisen näkemyksen varojen käytölle. SOSTE:n (2021) julkaisussa tuodaan esille, että tulevaa olisi hyvinvointibudjettien kasvattaminen uusien rahoitusmekanismien kautta ja siten terveyden edistämisen vahvistaminen.

ONNISTUNEEN HYVINVOINTISUUNNITELMAN JALKAUTTAMISEEN TARVITAAN VAHVAT HYTE-RAKENTEET JA KOORDINAATIO

Onnistuneen toimeenpanon tukena ovat kunnan vahvat hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtamisen rakenteet ja koordinaatio. Jokaisessa kunnassa tulisi olla riittävän hyvin resursoitu hyvinvointikoordinaattori ja poikkihallinnollinen hyvinvointiryhmä, jotka koordinoivat ja vievät hyvinvointisuunnitelmaa käytäntöön. Kunnissa tarvitaan usein hyvinvointiryhmän alaryhmiä eri hyte-teemojen eteenpäin viemiseksi. Lisäksi yhteys järjestötoimijoihin tulisi olla vahva esimerkiksi järjestöfoorumin kautta.

Jalkauttaminen henkilöstölle on esimiehen vastuulla, varsinkin jos hyvinvointikoordinaattorilla ei ole resursseja siten, että pystyisi kiertämään kaikissa toimipisteissä. Hyvinvointisuunnitelmaa käydään läpi eri johtoryhmissä ja pienemmissä henkilöstöpalavereissa.  Monitoimijainen työskentely hyvinvointisuunnitelman saamiseksi käytäntöön vaatii aikaa ja yhteisiä keskusteluja ja yhteistä sopimista siitä, miten edetään. Myös kehityskeskustelussa pitäisi pohtia työntekijöiden kanssa sitä, miten kukin voisi omassa työssä toteuttaa hyvinvointisuunnitelmaa. Taitavan keskustelun ja dialogin sekä reflektiivisen arvioinnin taidot ovat tärkeitä  vuorovaikutustaitoja hyvinvointisuunnitelman edistämistä teoiksi moniammatillisella yhteistyöllä.

SEURANTA JA ARVIOINTI OVAT OSA TOIMEENPANOA

Kunnissa sekä hyvinvointialueella tehdään valtuustolle vuosittain raportti, jossa kuvataan kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin tilan etenemistä, mihin suuntaan ollaan menossa sekä toteutettuja toimenpiteitä hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja parantamiseksi. Raportti on osa hyvinvointikertomuksen toimeenpanoa ja lakisääteistä seurantaa. Raportin merkitys on toimeenpanossa tärkeä, sillä se kertoo, miten hyvinvointisuunnitelmaa on saatu jalkautettua, mitkä asiat eivät ole vielä edenneet ja vaativat siten lisää huomiota.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta onnistuneen toimeenpanon tuloksena vasta saadaan tuloksia ja "satoa"!

Blogiin ajatuksia kirjasi

Säde Rytkönen, hyvinvointikoordinaattori, PSSHP, HYTE-tiimi

Lähteet:
•    Mäki-Opas, Vaarama, Valkonen, Leinonen & Syväjärvi: Työkalupakki vaikuttavaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen, 2019.
•    Sisältö ja hyödyntäminen - Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen - THL
•    Carline Costongs ja Alba Godfrey. 2021 Voisiko hyvinvointitalous vahvistaa terveyden edistämisen lähestymistapaa. Hyvinvointitaloudesta Eteenpäin. SOSTE. Toimittanut Jussi Ahokas. SOSTE:n julkaisuja 1/ 2021. Hyvinvointitaloudesta Eteenpäin (soste.fi)
•    Toteutus - Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen johtaminen - THL
•    Parppei, Riia. 2021. Toimeenpanon johtaminen PowerPoint Presentation (innokyla.fi)