Olen aiemmin kirjoittanut kehitteillä olevasta hyvinvointilähetteestä, jossa ideana on asiakkaan henkilötietojen siirtäminen sote-palvelusta kunnan hyte-toimintaan, jotta yhteydenotto ja rinnallakulkijuus toimintaan voidaan toteuttaa toiminnasta asiakkaaseen päin ja näin ollen madaltaa toimintaan lähtemisen kynnystä. Nyt tuo lähetemalli on pilotoinnissa ja olen alkanut pohtia, voisiko tässä tosiaan löytyä ratkaisuja, jotka ovat hyviä kaikkien näkökulmasta?

Virkatyöni sijaitsee sosiaalipalveluissa, josta olen virkavapaalla osallistuakseni tähän projektiin ja siis samalla myös oman virkatyöni kehittämiseen. Sosiaalipalveluissa asiakkaan kanssa elämäntilannetta perataan paljon laajemmin ja useammasta näkökulmasta kuin terveydenhuollossa. Asiakkaan elämäntilanteiden tasapainottamiseen liittyy talouden, hoito-, kuntoutus- ja muiden palveluiden tarpeen arvioimisen lisäksi myös kokonaisvaltaisempi hyvinvoinnin ja sosiaalisen osallisuuden tukeminen. Sosiaalityöstä tehdään siis luonnollisesti myös terveydenhuoltoa enemmän ohjausta järjestötoimintoihin. Asiakkaan kanssa yhdessä voidaan etsiä sopivaa toimintaa, esimerkiksi kuntouttavien palveluiden jatkumoksi tai niiden tueksi. Joskus jopa niiden sijaan.

Tässä taloudellisessa tilanteessa on kaikkien palveluiden sisällöt joutuneet syyniin ja viranomaistyötä halutaan nyt keskittää mahdollisimman paljon siihen mihin se on tarkoitettu, niinpä erilaiset ratkaisut, jolla asiakkaan kokonaisvaltainen hyvinvoinnin tukeminen saadaan turvattua, ovat myös viranomaisen näkökulmasta tervetulleita.

Kartoituksemme mukaan Hyvinvointialueellamme on useita järjestöjen ja yhdistysten ylläpitämiä matalan kynnyksen toimipaikkoja, joissa annetaan erilaista ohjausta ja neuvontaa sopivan järjestötoiminnan löytämiseksi. Heillä usein on toiveena se, että ihmiset löytäisivät ja uskaltaisivat tulla toimipaikkoihin. Pilotoinnissa on nyt sote-alan ohjauksen ja neuvonnan toimipaikka, josta hyvinvointilähetteellä voidaan ohjata kaupungin koordinoimaan toimintaan, mutta yhtä lailla näkisin hyvinvointilähetteelle paikan esimerkiksi sosiaalityöstä matalan kynnyksen toimipaikkoihin.

Uskon vilpittömästi tässä projektissa kokemani, kuulemani ja näkemäni perusteella siihen, että näiden kahden kohtaamisessa olisi niin sanottu win - win -tilanne. Ja oikeastaan win win win, koska näkisin, että asiakkaankin kannaltakin voisi olla helpompaa, että toimintaan ohjaaminen tapahtuisi muun kuin viranomaisen toimesta. Ei tarvitsisi ajanvarausta, virastokäyntiä, byrokratiaa ja päätöksiä sille, että arjen sisältö muodostuisi mielekkääksi. Mielekkään arjen muotoutuminen, esimerkiksi kuntouttavien palveluiden lisänä, on olennainen osa sitä, että kuntoutuksessa tehty työ voi kantaa ihmistä jatkossa. Sitä ei voi sivuuttaa. Se on kuitenkin myös osa, jossa voidaan hyödyntää järjestöjen tukea. Ei velvoittaen, ei odottaen, ehkä ehdottaen, mutta aina yhdessä tehden.

Hyvinvointilähete-malli on yksi osa sitä, että järjestämme ensin ns. ”omat rivit kuntoon”, jotta ohjaamisen käytännöt ovat selkeät ja niihin on edes mahdollista vastata. Sen jälkeen toivoisin, että omat rivit ja toisten rivit voisi unohtaa ja muistaisimme katsoa ihmistä.

Elisa Soikkola
Projektisuunnittelija
Arjen ilo ja tuki (RRP)